Pihapiiri ja karjakartano
Museoalueen pihapiirissä on rakennusten lisäksi nähtävänä hyöty- ja koristekasvillisuutta sekä lampaat, jotka laiduntavat alueella hoitaen perinnebiotooppia.
Navetta ja talli valmistuivat kotiseutumuseon alueelle vuonna 1983. Rakennukset on tehty vanhanmalliseksi läpikuljettavaksi sekasontanavetaksi Silmutjoen Jokelan vanhan aitan hirsistä. Heinälato on siirretty museoalueelle Pyhälahden Päijänteeltä vuonna 1984. Karjasuojat ja heinälato on erotettu pisteaidalla muista rakennuksista.
Maatilan tärkeä viestin oli vellikello, jonka soitto kuului ja kutsui väen syömään.
Pekan Aapin rohtopenkki
Aapi Lehmonen (1884-1955) oli Töhkerönmäen kansanparantajien sukuhaaraa ja sukunsa viimeinen tietäjä. Hän taisi verenseisautuksen ja osasi parantavat loitsut. Lääkkeitä hän keitti luonnosta keräämistään kasveista ja yrteistä. Taitavan kansanparantajan apua haettiin pitäjän etäisimmistäkin osista. Käytiinpä hänen luonaan ihan Helsingistä asti apua hakemassa.
Kansanparantajan lääketarpeet pitää olla lähellä, käden ulottuvilla. Museon rohtopenkissä kasvaa suopursua (Rhododendron tomentosum), nokkosta (Utrica dioica), koiruohoa eli malia (Artemisia absinthum), hevonhierakkaa (Rumex longifolius), niittynätkelmää (Lathyrus prantensis), kanervaa (Calluna vulgaris) ja mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Savutuvan riu’uista rakennetun pisteporstuan vieressä kasvaa rohtosuopayrttiä (Saponaria officinalis).
Luonto tarjosi kansanparantajalle runsaasti kasveja ja erilaisia yrttejä voiteiden, hauteiden ja kylpyjen valmistukseen. Kerätyt ja kuivatetut kasvit olivat tuttuja luonnonkasveja, joilla oli hauskoja, kuvaavia kansanomaisia nimiä: pistosheinä, hivellysheinä, suutelusheinä, kinttuheinä, polviheinä, tuliheinä, kukkaroheinä ja käenperkele. Aapi valmisti itse lääkkeensä kulloisenkin vaivan tarpeisiin.
Yhdeksän yrtin haudeliemeen tarvittiin tuliheinää, malia, kanervaa, suopursua, männyn kerkkiä tai nilaa kuoren alta, kallioimarretta, suoloja sekä hopearahan ja messingin lastuja.
Rohtopenkki toteutettiin v. 2018. Työssä oli mukana Aapi Lehmosen pojantytär Maire Lehmonen, jonka kirja Töhkerönmäen kansanparantajat hyvän asialla julkaistiin samana kesänä.
Hyötykasvipenkki
Hyötykasvipenkki kunnostettiin kesällä 2018. Siinä kasvaa raparperi, joka kuuluu suomalaiseen pihapiiriin. Suomen varhaisimmat raparperit ovat 1800-luvulta. Sitä käytettiin vatsalääkkeenä ja siitä tehtiin varakkaimmissa talouksissa kiisseliä.
Museon hyötykasvipenkissä kasvaa myös piparjuurta (Armoracia rusticana), saksankirveliä (Myrrhis odorata), rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) ja palturitupakkaa eli kessua (Nicotina rustica).
Pihamaan saloissa kasvaa humalaa (Humulus lupulus), pihamaalta löytyy myös isohirvenjuurta (Inula helenium), lipstikkaa (Levisticum officinale) ja maa-artisokkaa.(Helianthus tuberosus)
Perennapenkki
Konnevetisten kotien pihamailta koottu perennapenkki on kasvanut vuosien saatossa varsin runsaaksi. Täyteläisessä perennapenkissä on katseltavaa toukokuusta syyskuulle.
Perennat ovat monivuotisia koristekasveja. Kasvin näkyvät osat lakastuvat syksyisin kukkimisen ja siementen muodostumisen jälkeen. Kasvu alkaa uudelleen keväisin. Perennojen lajikirjo on suuri. Suurimmat voivat kasvaa ihmisen korkuisiksi ja matalimmat eivät juurikaan kohoa maan pinnasta. Osa viihtyy erilaisella kasvualustalla, osa varjossa ja osa auringossa, joten lajikkeita valittaessa on huomioitava ajateltu kasvupaikka.
Perennapenkki toteutettiin kesällä 2018 eläinlääkäri ja kasviharrastaja Mirjami Niskasen opastuksella.
Perennapenkistä löytyvät muun muassa:
| Kevätkaihonkukka | Omphalodes verna |
| Ukonmansikka | Fragaria moschata |
| Kevätesikko | Primula veris |
| Valkonarsissi | Narcissus poeticus |
| Ruoholaukka | Allium Schoneprasum |
| Kullero | Trollius europaeus |
| Kirjopikarililja | Frittilaria meleagris |
| Saksankurjenmiekka | Iris germanica |
| Akileija | Aquilegia |
| Myskimalva | Malva moschata |
| Värimorsinko | Isatis tinctoria |
| Tarhapioni | Paeonia x festiva |
| Palava rakkaus | Lynchis chalcedonica |
| Mäkimeirami | Organum vulgare |
| Ukonhattu | Aconitum x stoerkianum |
| Tiikerinlilja | Lilium lancifolium |
Karjakartanon lampaat
Bää, bää, raikaa heti, kun lapsia alkaa ilmestyä museonmäelle. Lampaat tietävät silloin saavansa apilaherkkua ja rapsutuksia. Museon ehdoton vetonaula onkin perinnebiotooppia hoitavat suomenlampaat. Antti ja Tanja Poikonen Ruotajärven tilalta valikoivat aina kesän alussa pari oikein kesyä aikuista lammasnaarasta eli uuhta ja niiden mukaan kummankin omat karitsat.
Maisemalaitumet ovat kasvattaneet suosiotaan ja lampaiden tehtävänä on palauttaa perinnebiotooppi alkuperäiseen kuntoonsa. Perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden muovaamia niittyjä ja laitumia. ”Lammas syö valikoiden. Tietyt kasvit se jättää lyhemmiksi kuin toiset. Sorkillaan se rikkoo sopivasti maan pintaa siemenille ja rönsyille”, Tanja Poikonen kertoo. ”Perinnebiotooppien luontotyypeistä noin 90 % on luokiteltu joko äärimmäisen tai erittäin uhanalaisiksi”, hän sanoo. Siksipä laidunnus on perinnebiotoopin hoitoa parhaimmillaan.